Zen Cafén kymmenen vuotta (ja vähän
ylikin)
Vaikka yhtye oli pitänyt kokoelman julkaisemisen jälkeen pitkähkön tauon,
biisintekijä Putro pysyi työteliäänä. Hän matkusti tyttöystävänsä perässä
Berliiniin ja työsti siellä viitisenkymmentä uutta kappaletta.
Samuli: Meikäläisen loma jäi kolmeen viikkoon Helsingissä. Se oli sen
viimeisen keikan jälkeen. Sitten tuli Berliinin-reissu, kaksi kuukautta.
Sitten biisien teko jatkui Helsingissä.
Kari: Henkilökohtaisessa elämässä tapahtui ainakin sellaisia muutoksia, että
tulin sieltä pohjoisesta pois. Soittaminen tuntui mielenkiintoiselta ja
mielekkäältä sen Lapin-sekoilun jälkeen. Olin innoissani.
Jo Vuokralainen-levyn yhteydessä mainittu, modernimpi ja teknologisempi
biisien työstämisen ja äänittämisen tapa jatkui, mikä johti lyhyempiin ja
mukavampiin työpäiviin. Biisejä ei enää tarvinnut hinkata treenikämpällä
tuntikausia, eikä ideoiden unohtumista tarvinnut pelätä samassa määrin kuin
ennen.
Samuli: Mieleen tulee yksi tapaus, joka kuvaa tätä hommaa aika hyvin. Pete
jäi treenikämpille äänittämään yksikseen jotain rumpupohjaa, ja minä ja Kari
mentiin treenikämpän viereen oluelle. Oli kaunis kevätpäivä, ensimmäisiä
sellaisia. Karattiin sinne kaljalle, ja meillä oli ihan vilpitön poikamainen
riemu siitä, että tavallaan tässä tehdään töitä, koska Pete hakkaa ihan
vieressä rumpuja ja me juodaan kaljaa. Levyn tekeminen oli muutenkin kaiken
kaikkiaan helvetin kivaa. Ihan vaan roiskimalla menemään. Vai muistanko minä
nyt ihan väärin?
Pete: Et. Helppoa ja mukavaa se oli. Just tänään mietin sitä, että kun
alettiin tehdä Laiskaa, tajusi että se tauko oli hyvä asia. Ja sen jälkeen
on ollut jotenkin helppoa tehdä näitä levyjä. Ja hyvä olla jätkien kanssa.
Tietää toisten viat, kaikilla on oma paikkansa.
Kari: Mehän päästiin sitten kevään jälkeen kesäksi Neljän Ruusun
treenikämpälle, kun omasta oli pakko lähteä evakkoon. Uusi treenikämppä oli
hyvä, ja kesästä tuli hyvä.
Samuli: Sinä kesänä tehtiin vain kaksi keikkaa. Se oli se kesä, kun käytiin
vain Ruisrockissa ja Ankkarockissa. Kaikki muu aika oli harjoittelua. Se oli
mukavaa kaikin puolin.
Vaikka tunnelmat olivat mukavat ja levynteko oli juohevaa, lopputulos
kuulostaa aivan toiselta. Vuonna 2005 ilmestynyt Laiska, tyhmä ja saamaton
on ainakin tekstimaailmaltaan yhtyeen selvästi nihilistisin levy.
Sanoituksissa puhutaan paljon alkoholista ja sen tuottamista ongelmista,
eivätkä ihmissuhteetkaan oikein mene kohdalleen. Yhtye on tästä samaa
mieltä.
Samuli: Onhan se ehdottomasti nihilistisintä mitä me ollaan tehty. Kyllä
aiemmistakin teksteistä löytyy samantyyppisiä tunnelmia, mutta nyt se
vietiin huippuunsa ja samalla se tie kuljettiin kyllä loppuun. Tekstien
maailma siirrettiin aika selkeästi kaupunkiin, ja vielä pääkaupunkiin, ja se
varmaan kärjisti kaikki asiat.
Kari: Sitä tekstimaailmaa yritettiin toteuttaa yhtä lailla myös
musiikillisesti.
Yhtye tuumaa, että Laiska, tyhmä ja saamaton -albumin synkkä perusilme
perustui osaltaan sille ajatukselle, että erinomaisesti menestyneen
kokoelman julkaisseella bändillä on varaa tehdä sen jälkeen oikeastaan juuri
sitä mitä se itse haluaa.
Samuli: Siinä oli ehdottomasti taustalla tätä. Ja sitten vielä se, että Piha
ilman sadettajaa sai radiossa aivan järjettömästi soittoa. Tuntui siltä että
mitä tahansa nyt tekeekin, niin sellaisia puolitempoisia rakkauslauluja ei
pidä lähteä tekemään. Oltiin sitten tarkkoja siitä, että romanttiset
kappaleet - kuten Pistät avaimen lukkoon tai Taivas on kirkas ja napakka -
eivät saaneet päätyä ensimmäiseksi singleksi. Mikä tahansa muu käy. Piha
ilman sadettajaa ja sen vastaanotto vaikuttivat kyllä koko levyn tekoon aika
tavalla.
Jos tämä kuulostaa siltä, että Zen Café miettii tekemisiään tarkoin, niin
vaikutelma on aivan oikea. Kyseessä ei tosin ole esimerkiksi
viisivuotissuunnitelma-pohjalta lähtevä toiminta vaan strategia, jonka
perusajatus on se, että kunakin hetkenä tuumitaan, mikä on aiempien
tekemisten valossa järkevintä ja mielekkäintä. Yhtye on esimerkiksi pyörinyt
suosioonsa nähden huomattavan vähän pintajulkisuudessa, ja sekin on
tietoinen valinta.
Samuli: Jotain uutta tehdessä on hirveän luontevaa miettiä sitä, mitä on
viimeksi tehnyt, ja pyrkiä liikkumaan siitä johonkin suuntaan. Sen sijaan
tuntuisi aivan naurettavalta kaivella vielä jotain Idiootti-levyä esiin ja
tehdä suunnitelmia sen pohjalta.
Pete: Ja olihan meillä ihan sellainen musiikillinenkin ajatus, että Mies
jonka ympäriltä tuolit viedään -henkistä "läskirokkia" ei haluttu uudelle
levylle tehdä. Ei enää sellaista soundimaailmaa.
Kari: Ja kun taustalla oli kokoelman menestys, niin saattoi olla varma, että
levy-yhtiö kyllä sen uuden levyn julkaisee. Aikamoista kuraa olisi siinä
vaiheessa pitänyt tehdä, jos olisi halunnut joutua vaikeuksiin. Ja mehän
onnistuttiin kyllä tosi hyvin, koska heti ensimmäinen single Tahdon halvan
naisen joutui soittokieltoon.
Samuli: Siinä sanottiin "lutka".
Kari: Siis miehet puhuivat naisesta halveeraavaan sävyyn. Naiset saavat
haukkua naisia, mutta miehet ei.
Samuli: Ylellä oli siihen aikaan käynnissä kampanja koulussa huorittelua
vastaan. Yläaste- ja jopa ala-asteikäisten kielenkäyttöä haluttiin vähän
tarkkailla. Sinänsä ihan hyvä viesti, siis että koulussa ei saa huoritella.
Ja tuo single tuli sitten siltä kannalta vähän huonoon saumaan. Kysymys oli
vain siitä yksittäisestä sanasta. Kyllähän se juuri sillä hetkellä vitutti
aika tavalla, mutta suunnilleen viikon päästä olin kyllä koko asiasta vähän
ylpeäkin.
Kari: Vuonna kaksituhattajotain saattoi vielä joutua soittokieltoon. Se oli
herkkua.
Laiska, tyhmä ja saamaton on Zen Cafén tuotannossa aivan omanlaisensa levy,
minkä yhtyekin tiedostaa. Nihilistisyys on viety pitkälle, melkein
huippuunsa. Mutta bändissä ei ole epäilystä siitä, miltä albumi koruttomine
maailmoineen tällä hetkellä tuntuu.
Pete: Hyvältä se tuntuu.
Samuli: Me oltiin tavallaan harjoiteltu juuri tuontyyppisten kappaleiden
tekemistä aika pitkään. Se oli tuttu maailma sekä ajatuksellisesti että
musiikillisesti. Ja kun tuo levy oli tehty, tuli sellainen olo että no niin,
tuon maailman kuvaaminen me osataan. Mun on helpompaa kirjoittaa biisi
krapulaisen 25-vuotiaan miehen heräämisestä Kalliossa kuin vaikka
nostalginen tarina ensisuudelmasta. Tuo jälkimmäinen on paljon haastavampaa.
Kari: Sama pätee soittopuoleen. Tekstin kuvittaminen on helpompaa, jos
tekstissä puhutaan henkilön heräämisestä Kalliossa.
Samuli: Itse asiassa koko rockiin sisäänkirjoitetun rappion ja
vaarallisuuden ilmaiseminen on hirveän luontevaa. En nyt sano että helppoa
mutta luontevaa. Että jos ollaan rock, niin sitten poltetaan tupakkaa, totta
helvetissä, ja niin edespäin. Siinä maisemassa on helppo liikkua.
Yhtye sai Laiska, tyhmä ja saamaton -levystä myös kriittistä palautetta:
levyn katsottiin ihannoivan ylenmääräistä alkoholinkäyttöä.
Samuli: Myös sellaista palautetta tuli, että pitääkö sen kuvatun maailman
välttämättä olla tuollainen. Että inhorealismi ei ole sama asia kuin hyvä.
Että mitä mieltä on laulaa tuollaisista asioista.
Kari: Kun tuota levyä tehtiin, niin kyllä me tehtiin myös aika selkeä päätös
siitä, että seuraavalla levyllä ei sitten voi enää laulaa viinasta. Tuolla
tavalla sitä aihetta voi käsitellä yhden levyn verran.
Laiska, tyhmä ja saamaton on siis kiistaton teemalevy. Ei aivan 1970-luvun
barokkisten progeteosten tapaan mutta silti.
Pete: Ensimmäinen kokonaisuus, mikä on saatu aikaan. Se muodostui jo aika
varhaisessa vaiheessa.
Samuli: Ja siitä tuli teemalevy ihan tarkoituksella. Sieltä putosi pois
muutamia ihan hyviäkin kappaleita sen takia, että ne eivät sopineet
aiheeseen. Eivätkä ne biisit tulleet sitten seuraavallekaan levylle. Me ei
olla osattu palata vanhhoihin biiseihin, jostain syystä.
Kari: Esimerkiksi sellainen biisi kuin Untamo jäi yli. |
