HISTORIA: Stop

Zen Cafélla oli Laiska, tyhmä ja saamaton -levyn jälkeen siinä määrin hyvät
tunnelmat, että uusien biisien ja uuden albumin työstäminen päätettiin
aloittaa saman tien. Albumin menestys ei ollut yhtä hurjaa kuin sitä
edeltäneen kokoelman, mutta sen orkesteri arvasi jo etukäteen. Laiska, tyhmä ja saamaton sai kyllä hyvän vastaanoton "niiltä tahoilta, joita yhtye
arvostaa", kuten Putro asian ilmaisee, ja tämä kannusti bändiä suuresti.

Zen Café on nyt julkaissut yhdeksässä vuodessa seitsemän levyä, yhden dvd:n ja kokoelman. Se on musiikkibisneksen nykymittakaavassa todella paljon, minkä yhtye itsekin tiedostaa.

Samuli: Me ollaan oltu helvetin ahkeria.

Pete: Ja jossain välissä on ehditty pitää taukoakin.

Kari: Me halutaan pitää tämä yhteisö kuitenkin olemassa, joten tuntuu siltä
että tulevaisuudessa tauot varmaan pitenevät.

Samuli: Ai nyt me ollaan jo yhteisö! [naurua]

Syyskuussa 2006 ilmestynyttä Stop-levyä edelsi Suomessa harvinaislaatuinen artikkelisarja: Helsingin Sanomat käsitteli albumin tekoa perusteellisesti ja pitkällisesti. Voisi ajatella, että kyseessä on myös paras mahdollinen mainoskampanja. Tai sitten ei.

Samuli: Mahdotonta sanoa, miten ihmiset niihin juttuihin reagoivat. Onhan
sekin mahdollista, että koko levy alkaa vituttaa porukkaa jo ennen kuin se
on kaupoissa. Mutta toisaalta eihän se juttu ole varsinaisesti meistä vaan
ylipäänsä levyn tekemisestä. Olennaisinta siinä jutussa on se, että siinä
kerrotaan lukijoille, miten tehdään levy. Yhtye on ihan statisti. Hesarilla
oli neljä-viisi vuotta sitten ollut vastaava juttu kirjan tekemisestä. Lehti
oli saanut siitä hyvää palautetta, ja siellä oli ajateltu että jotain
samantyyppistä voisi tehdä myöhemmin.

Juttu saattoi yllättää muutaman fanin, sillä bändi on perinteisesti ollut
tarkka siitä, miten se esiintyy julkisuudessa.

Samuli: Niin, mutta tämä on katsos tämä uusi, avoimempi aika. [naurua] Me
ollaan avoimia vaikka väkisin. Eihän se juttusarja hävettänyt ja vituttanut
kuin kahden ensimmäisen jakson ajan, sitten siihen alkoi tottua.

Kari: Vuosien saatossa meitä on kyllä kuvattu ja meistä on tehty juttua sen
verran, että toimittajan ajoittaiseen läsnäoloon studiossa osasi suhtautua
oikealla tavalla. Ei tarvinnut hyppiä seinille sen takia.

Pete: Ja sehän oli taitava tyyppi siellä studiossa, ei sen läsnäoloa
huomannut puolen tunnin jälkeen ollenkaan.

Yhtye on uunituoreen Stop-albumin ääressä vielä jossain määrin hämillään: on vaikea sanoa siitä mitään lopullista, koska se on niin uusi. Kuvaileminenkin
on jossain määrin työlästä.

Kari: Vanhan levyn näkee paremmin sitten kun kiertue loppuu ja jäädään
tauolle tai ruvetaan tekemään seuraavaa levyä. Mä kuuntelen sitä levyä tällä
hetkellä siltä pohjalta, että mun pitää joko muistaa tai oppia jotakin, en
mä kuuntele niitä biisejä.

Stop on Zen Cafén seitsemäs levy. Yhtye nousi niin sanotusti pinnalle
kolmannen albuminsa yhteydessä, ja siellä se on myös pysynyt.

Samuli: Toisaalta me ei kyllä koskaan olla oltu maan suosituin yhtye, ja
siinä meillä on käynyt järjettömän hyvä tuuri. Joka vuosi on ollut joku
yhtye, joka on ollut arvostetumpi tai suositumpi. Tai parempi.

Pete: Ainakin itsestä on tuntunut siltä.

Samuli: Me ei olla koskaan oltu tämän maan suosituin yhtye, ei sekuntiakaan,
joten me ei olla jouduttu siihen tilanteeseen, että ainoa suunta mihin voi
mennä on alaspäin. Ja se on hyvä.

Stop on perustunnelmaltaan jossain määrin taaksepäinkatsova, nostalginenkin. Seesteisyyttä on selvästi enemmän kuin edellisellä albumilla. Levyn tekoprosessi oli kuitenkin yhtyeelle työläämpi.

Pete: Monellakin tavalla.

Kari: Laiska, tyhmä ja saamaton meni jotenkin tosi helposti, kun taas tämän
levyn kohdalla yritettiin miettiä asioita enemmän.

Samuli: Sitten siellä oli niin paljon biisejä, jotka oli meidän mielestä
rakkauslauluja tai jotenkin lohdullisia. Tai nimenomaan nostalgisia, siis
selviä vastavetoja edellisen levyn tyylille. Meillä ei ollut valmista muotoa
sellaisten tekstien ilmaisemiseen.

Kari: Niin, se varsinainen rakkauslaulu eli Metallinen sheriffintähti, joka
meni työnimellä Rakkaus, aiheutti sellaisia kysymyksiä, että miten sitä edes
voi soittaa. Ja me soitetaan sitä lopulta reggaena. Olen minä kyllä
kuunnellut reggaeta, mutta sen soittaminen oli täysin vieras ajatus. Oli
sitten vähän hankalaa perustella itselle, että tämä on todella hyvä idea ja
me kyllä osataan tämä. [hersyvää naurua] Tulipahan tehtyä, ja hyvä niin,
lopputulos on oikein mukava.

Samuli: Musiikillisesti ja tekstillisesti noin pehmeän ilmaisun hakeminen
oli meille hankalaa. Kaikkien muiden mielestä tuo levy voi kuulostaa ihan
samalta kuin ne aiemmatkin, mutta minä tulen olemaan loppuun asti sitä
mieltä että se on ihan erilainen. Mulla oli koko ajan sellainen olo, että me
ei oltu kovin turvallisilla vesillä. Tässä palataan nyt siihen, että jos
lauletaan negatiivisista asioista ja rappiosta, niin se mielletään perinteisesti vaaralliseksi ja hankalaksi. Mutta kyllä meidän on äärimmäisen paljon hankalampi laulaa nostalgiseen sävyyn.

Kari: No, jos tuolla ulkona huutaa täysillä että mulla on paha olo, niin se
tuntuu ainakin uskottavalta, mutta jos huutaa täysillä että vittu mulla
menee hyvin, niin kyllä siinä saa tyhmän maineen. Nyt sitä tehdään.

Pete: Ja siinä on myös vähän näyttämisen halua. Kun kuulin noita biisejä
ensimmäistä kertaa niin tuntui että huh huh, onpas nyt mielenkiintoista.
Tällaista me ei olla koskaan tehty. Näin suoria ilmaisuja.

Kari: Rakkaudesta puhuminenhan on hyvin intiimiä. Ja sitten kun sen tekee
julkisesti, se tuntuu erittäin rankalta idealta.

Samuli: Kipupisteen ylittäminen otti aikansa. Siellä oli muutamia sellaisia
kappaleita, joiden esittäminen hävetti aluksi.

Mielenkiintoista kyllä, tämä sama intensiivisen tunteen kohtaamisen vaikeus
on myös yhden laulun aihe. Kappaleessa Stop on selvästi rakastunut mies,
joka ei kuitenkaan uskalla antautua tunteelleen ja joka jättää rakkautensa
sen vuoksi. Rakkaudelle avautuminen johtaisi välttämättä myös
haavoittuvuuden kasvuun, ja sitä mies ei laulussa kestä.

Samuli: Totta kai me ymmärretään myös meidän pop-ilmaisumme rajallisuus,
eikä me nyt väitetä että tämä levy on mullistava juttu suhteessa mihinkään
muuhun. Mutta ei ollut mitenkään helppoa laulaa noita kappaleita ääneen ja
levylle. Oli vähän sellainen olo että olisi iisimpää kovistella.

Pete: Laiska, tyhmä ja saamaton tiivisti oikestaan kaiken sen, mitä oltiin
tehty siihen asti. Tämä on minusta paljon rohkeampi levy.

Samuli: Tätä tyylilajia ei ole vielä harjoiteltu kuin tämän yhden levyn verran. Nyt on sellainen olo, että jos oikein yritetään niin kyllä meistä vielä hyvä Mamba tulee!

Tero Valkonen 2003-2006