Zen Cafén kymmenen vuotta (ja vähän
ylikin)
Samuli: Levy-yhtiöllä oli meidän ekassa diilissä optio.
Tämä siis tarkoitti sitä, että ne olisivat voineet
antaa meille ekan levyn jälkeen kenkää. Mutta niin ei
käynyt. Romuna tehtiin kahdessa viikossa, joten se oli todella
halpa juttu. Vaikka meistä ei tullut listabändiä, niin
ei me varmaan tappiotakaan ihmeemmin tuotettu.
Kari: Arvostelut oli hyviä, Sella soi radiossa todella paljon
ja Lauantaikin jonkun verran. Levy ei siis mennyt ihan täysin
munilleen. Mutta kyllä jossain varmaan oltiin aika helvetin
pettyneitä, kun kritiikki ja radiosuosio ei heijastunut myyntiin
yhtään.
Romuna muistutti monella tapaa rokkibändin ensimmäistä levyä.
Siihen oli kasautunut materiaalia vuosien varrelta, ja se haparoi
välillä pahastikin, koska porukalla ei kertakaikkiaan ollut
kokemusta siitä, miten asiat tulisi hoitaa.
Romuna-albumin suurin arvo on sen sympaattisessa rosoisuudessa,
jota voi toki pitää myös harrastelijamaisuutena. Kyseessä oli
välttämätön vaihe, joka tuli käydä läpi,
mutta josta piti myös mennä eteenpäin.
Samuli: Toisen levyn tekeminen oli paljon ammattimaisempaa. Sovituksia
mietittiin paljon enemmän.
Kari: Vanhoja biisejä ei ollut mukana enää ollenkaan,
kaikki levylle tulleet kappaleet työstettiin levyjen välissä.
Tai no joo, Laulu nro 7 oli ollut jossain muodossa olemassa jo ensimmäisen
levyn aikana, mutta se sovitettiin nyt täysin uusiksi.
Samuli: Salminen oli jonkin verran mukana jo biisien raakatyöstövaiheessa.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisen ja toisen levyn välinen aika
oli varmaan suurin harppaus tämän orkesterin historiassa.
Toinen levy sai myöhemmin nimekseen Idiootti, ja se tulee pysymään
merkkipaaluna Zen Cafén tarinassa. Se nimittäin sisältää erään
kappaleen, jota voi jonkin ajan päästä alkaa nimittää suomalaisen
rockin klassikoksi. Vielä niin ei kannata tehdä, koska
levystä on vasta viitisen vuotta.
Samuli: Muistan kun soitin Ruuskalle uusien biisien demoja neliraiturilta.
Siellä oli ainakin Idiootti ja Jättiläinen ja muutamia
muita. Ruuska selvästi piti niistä, mutta kysyi sitten,
olisiko meillä biisiä, joka olisi aihepiiriltään
vähän laajempi. Kaivoin sitten Todella kauniin esiin, johon
Ruuska totesi, että tämäpäs nyt jotain. Tässä vaiheessa
elettiin ihan alkuvuotta -98.
Todella kauniista ei tullut välittömästi suurta hittiä,
mutta sen suosio on kasvanut koko ajan, ja bändi on viime vuosina
soittanut sen käytännössä jokaisella keikalla.
Mutta vielä levyntekoon palataksemme: vaikka edellisen levyn
kanssa oli käynyt köpelösti, levy-yhtiö päätti
satsata seuraavaan hieman enemmän resursseja.
Kari: Toiselle levylle saatiin reippaasti enemmän studioaikaa.
Kokonainen kuukausi. Kolme viikkoa soitettiin, ja miksaamiseen oli
aikaa viikko. Ensimmäiseen levyn verrattuna se tuntui valtavalta.
Jotain mainostakin oli, muistaakseni Rumbassa ainakin. Ensimmäisen
levyn aikaan ei ollut mitään.
Samuli: Täytyy myös mainita, että tuottaja Salmisen
musiikillisesta sivistyksestä oli studiossa erittäin käytännöllistä hyötyä.
Todella kaunis -kappaleen ensimmäisen säkeistön bassokuvion
lasku on hyvä esimerkki. Mä en löytänyt kitarasta
sitä sointua, mikä siihen pitäisi soittaa. Pete oli
vähän opetellut ottamaan pianosta sointuja, ja me koetettiin
aluksi keskenämme kelata, mikä siihen pitäisi tulla.
Mara ratkaisi tällaiset asiat hetkessä. Se sointu on muuten
F#-molli.
Samuli Putro ei lyönyt itseään sanoittajana läpi
vielä Romuna-albumilla. Teksteissä oli ainesta ja hyviä havaintoja,
mutta mitään erityisen kuolematonta ne eivät vielä sisältäneet.
Pekka Ruuska kuitenkin näki hänen potentiaalinsa, sillä hän
pani kirjoittajan ikään kuin kouluun.
Samuli: Meillä alkoi Ruuskan kanssa vääntö sanoituksista.
Se pyysi biisit ja tekstit nähtäväkseen ja esitti
sitten niistä kaikenlaisia kysymyksiä. Ihan siltä pohjalta,
että onko tämä teksti tai tämä lause minun
mielestäni hyvä. Pidettiin tällainen palaveri, ja
Ruuska pyysi miettimään niitä asioita, mihin hän
oli puuttunut. Kirjoitin tekstejä uusiksi, ja kun me viikon
päästä nähtiin, Ruuska sanoi että no niin,
nythän tämä näyttää paljon paremmalta,
ymmärrätkö miksi? Totta kai ymmärsin, kun olin
Ruuskan vinkkien perusteella vähän miettinyt, miten olin
asioita käsitellyt. Ei se hiominen siihen loppunut, vaan meillä oli
muutama lisäpalaveri, aina viikon välein. Asia eteni tähän
malliin, ja se muuttui itse asiassa työskentelytavaksi. Muut
kuin Ruuska eivät ole analysoineet tekstejä työstövaiheessa
yhtä tarkasti, bändiltä tulee yleensä kommentteja
pohjalta "pidän" tai "en pidä".
Pete: Niin, en mä ole ainakaan mistään yksittäisestä lauseesta
jäänyt vääntämään. Se menee yleensä niin,
että meidän mielestä huonon tuntuiset tekstit vaan
jäävät pois. Niistä ei tehdä biisejä.
Ihan joka asiassa Idiootti-levyyn ei muistettu satsata. Se nimittäin
julkaistiin toukokuussa. Levyteollisuudessa ja kustannusmaailmassa
vallitsee muutama sääntö, jotka on hyvä tietää.
Vuoden alussa ei kannata julkaista mitään, koska yleisö on
juuri kuluttanut rahansa jouluhumussa. Myöskään keskellä kesää ei
kannata julkaista mitään, koska ihmiset eivät ole
tiedotusvälineiden äärellä. Parhaita aikoja ovat
kevät ja syksy. Toukokuu alkaa olla jo lähellä kesää,
mikä tarkoittaa sitä, että levyn julkaiseminen on
kannattavaa, mikäli sen tekee iso bändi, joka on lähdössä kesäkiertueelle.
Pikkuyhtyeen levy voi sen sijaan jäädä toukokuussa
vähälle huomiolle.
Samuli: Me kyllä mietittiin, onko tuokokuu hyvä julkaisuajankohta.
Kari: Kai me päädyttiin ajattelemaan, että siinä on
hyvä sauma, kun muuten on niin hiljaista.
Samuli: Me taidettiin helpottaa levy-yhtiön miettimisprosessia
sanomalla, että me päästään toukokuun julkaisun
jälkeen vielä kesän festareille soittamaan. Eihän
se ihan niin mene. Me ollaan sovittu esimerkiksi tämän
tulevan kesän festarikeikat jo viime vuoden marraskuussa. Toisen
levyn aikaan meillä ei tietenkään ollut vielä niin
paljon tietämystä siitä, miten asiat menee.
Pete: Me kuviteltiin, että kyllä me nyt jonnekin päästään.
Samuli: Tulos oli se, että me soitettiin Ruisrockin teltassa,
Kouvolan Midnight Party Planetissa ja Seinäjoella Herrasmiesrockissa.
Ja joka ikiselle festarille yritettiin. Saldo oli aika huono.
Tiedotusvälineet kyllä huomasivat Idiootin, yleisö ei
niinkään. Tässä kohtaa törmätään
toiseen levybisneksen perustotuuteen: arvosteluilla ja myyntimenestyksellä ei
välttämättä ole mitään tekemistä keskenään.
On olemassa neljänlaisia levyjä: kehuttuja levyjä jotka
myyvät hyvin, kehuttuja levyjä jotka myyvät huonosti,
haukuttuja levyjä jotka myyvät hyvin ja haukuttuja levyjä jotka
myyvät huonosti. Idiootti kuuluu toiseen ryhmään.
Kari: Tämäkin levy sai useimmissa paikoissa hyvät
arvostelut. Kaikki lehdet tuntuivat diggailevan sitä, oli oikein
mahtava meininki. Mutta ostajia ei ollut edelleenkään yhtään.
Samuli: Todella kaunis oli ensimmäinen single, Jättiläinen
toinen. Todella kaunis soi ihan hyvin, tosin vain Mafiassa, ei missään
muualla. Levy ei käynyt lähelläkään listoja.
Zen Café ei ollut tähänkään asti perustanut
olemassaoloaan levymyynnille, joten linjaa ei ollut syytä muuttaa
parin takaiskun takia. Levy-yhtiössä sen sijaan mietittiin
aika vakavasti, kannattaisiko bändille antaa vielä yksi
mahdollisuus. |