HISTORIA: Ua Ua

Kari: Me ei mietitty tulevaisuuden epävarmuutta vielä ollenkaan. Me tehtiin syksyllä rundi ja alettiin heti treenata aivan raivona.

Samuli: Ja sen syksyn rundin aikana alkoi jonkinlainen käänne, ihan odottamatta. Me mentiin kolme kuukautta vanhan levyn kanssa tien päälle, ja yhtäkkiä meillä alkoi olla yleisöä. Jossain Valkeakoskella oli sata myytyä lippua, mikä oli aivan ennenkuulumatonta. Turun TVO oli ensimmäinen keikkapaikka, jossa päästin prosenteille. Eihän siitä nyt isoa summaa tullut, mutta joka tapauksessa lippuja oli myyty hyvin.

Kari: Oli hienoa, ettei tarvinnut maksaa omasta soittamisesta. Kyllä se lämmitti mieltä.

Yksi mahdollinen syy menestykseen oli kolmas single, perin ankeasta miespahasta kertova Taxi. Voidaan myös ajatella, että Zen Café koki perinteisen lumipalloefektin. Nyt oltiin sitten saavuttu siihen hetkeen, jossa pikkuhiljaa kasvanut suosio alkaa todella näkyä.

Kari: Taxi oli alkanut soida radiossa aika hyvin. Jostain syystä ihmiset tuntuivat lähtevän liikkeelle siinä vaiheessa.

Samuli: Taxin kanssa oli muuten vähän vääntöä tekstistä. Ruuska ei digannut sitä käännettä, että kertosäe paljastaa laulun kertojamiehen niin surkeaksi. Ruuska oli ehdottomasti sitä mieltä, että se pitää kirjoittaa uudestaan, ja mä yritinkin, mutta se ei luonnistunut. Ruuska myöntyi sitten lopulta ja sanoi, että jos se tuntuu menevän noin, niin menköön. Tämä kuvastaa sitä, että meidän keskustelut olivat tosiaan keskusteluja, ei sanelua.

Pete: Tuntui jotenkin hölmöltä, että meidän suosio näytti kasvaneen Idiootin ja Ua Uan välillä juuri siinä vaiheessa, kun me ei tehty keikkaa. Mehän vitsailtiin jälkeenpäin bändissä, että jos taukoa olisi jatkettu vielä vuosi, meistä olisi tullut maailmanenestys.

Kari: Me oltiin treenaamassa Ua Uaa varten ja heitettiin Tavastialla yksi keikka talvella, kummalliseen aikaan, ja Ilkka Mattila kirjoitti siitä Hesariin tosi kehuvan jutun. Se kirjoitti myös, että me ollaan varteenotettava bändi. Me oltiin ihan että mitä vittua, Hesari kirjoittaa yhtäkkiä tällaista.

Samuli: Yläkerran naapuri soitti mulle kaksi päivää sen Tavastian keikan jälkeen, että käypä hakemassa Hesari, ilahdut varmasti. Otsikko taisi olla Rohkeita lauluja rocktriolta. Mä olin tietysti aamusta lähtien ihan suuna päänä.

Pete: Me soitettiin sillä keikalla muuten myös Ua Ualle tullut Mies eikä poika enää, ja ihan paskana versiona. Mutta se huomattiin kyllä keikka-arvosteluissa.

Samuli: Siinä sanottiin riittävän monta kertaa "mies eikä poika enää", sitä se vain oli. Sen talven aikana soitettiin muitakin Ua Uan kappaleita. Harri, Talo, Surullinen aina, Ua Ua, ainakin. Koska levyt olivat myyneet ihan mitättömästi, me ajateltiin että me voidaan ihan hyvin soittaa uusia biisejä, koska ei niitä vanhojakaan kukaan tunne.

Uuden levyn tekoa aloitettaessa oli lopulta keskusteltava myös levy-yhtiön kanssa. Oliko tulevaisuutta vai ei?

Tässä vaiheessa kannattaa huomata, että Zen Café on alun perin raahelaisten kaverusten perustama bändi. Hieman samaan tapaan kuin Neljä Ruusua on joensuulaisten kaverusten perustama bändi tai CMX torniolaisten. Suomalaisen rockin historia on todistanut lukemattomia kertoja, että helsinkiläiset yhtyeet hajoavat helpommin kuin muualta maasta tulevat. Syy on selvä: helsinkiläisten muusikoiden on helpompi löytää uusia soittokavereita epäonnistuneen projektin jälkeen. Mutta jos jepualaisen heviorkesterin hanuristi päättää yllättäen lopettaa, kylänraitilta ei löydy kovin äkkiä korvaajaa.

Samuli: Me ei itse tietenkään ajateltu lopettaa. Mutta mä muistan, että jossain vaiheessa me käytiin levy-yhtiön kanssa keskustelua bändin tulevaisuudesta. Ne sanoivat, että nämä kaksi edellistä levyä ovat menneet päin helvettiä, mutta kokeillaan nyt vielä tämä kolmas. Levy-yhtiössä oltiin varmaan vähän ihmeissään ja turhautuneita, koska singlet olivat sentään soineet radiossa ja kritiikki oli ollut myönteistä.

Pete: Me oltiin edellä aikaamme. Ajatellaan näin, tuntuu paremmalta.

Samuli: Ua Uan menestystä petasi varmaan sekin, että me soitettiin ennen sen ilmestymistä isoissa opiskelijabileissä nimenomaan Harria ja Taloa. Siis sellaisissa tapahtumissa, joissa oli paikalla reippaasti tuhat ihmistä. Se muutti meidän suhtautumistamme esiintymiseen. Muistan että mä menin Ruisrockin teltassa lavalle tupakka suussa, mikä oli korniuden ja ylimielisyyden huippu. Opiskelijabileissä kiteytyi se ajatus, että ehkä siellä lavalla pitäisi ottaa kontaktia, kun ihmisiä on paikalla niin paljon.

Pete: Toisaalta kyllä Ruuska vakuuttui tuosta Ruisrockin keikan meiningistä, koska se oli sen mielestä niin tylyä. Voi olla, että me päästiin sen takia tekemään vielä levyä.

Kari: Harrista ja Talosta näki heti keikalla, että ne menevät hyvin. Kukaan ei ollut niitä ennen kuullut, mutta ne purivat välittömästi.

Harri ja Talo muodostuivatkin Ua Ua -levyn isoimmiksi hiteiksi. Yleisön joukossa olleet voivat tosin todeta senkin, että Mies eikä poika enää herätti aivan yhtä voimakkaita reaktioita. Ne eivät vain olleet yhtä riehakkaita. Jos Harri on kuvaus elämänhallinnan hukanneesta miehestä ja Talo puhuu parisuhteen hajoamisesta, niin Mies eikä poika enää käsittelee hieman laajempaa teemaa. Kasvamista, aikuiseksi muuttumista, niitä asioita jotka lapsuudesta jäävät mieleen ja sitä, mitä meistä aikuisina tulee. Tuleeko sitä mitä piti. Vieläkö silkkikäsineet ovat kädessä, onko kauneus kestänyt, jaksetaanko yhä unelmoida. Vaikkei hieman melankolinen Mies eikä poika enää pane yleisöä pomppimaan kertosäkeensä tahtiin, kappale on silti levyn merkittävimpiä.

Sama pätee viimeisenä julkaistuun singleen Minun kaupunkini. Putrolle kaupunki voi olla Raahe, mutta tekstin kuvaus on niin yleispätevää, että kuulija voi olla kotoisin mistä kaupungista tahansa.

Kahden levyn verran oli harjoiteltu, kolmas kerta sanoi toden.

Samuli: Idiootin korkein listasijoitus oli täysihintaisena 52. Se oli kaksi viikkoa ennen Ua Ua -levyn ilmestymistä. Muistan että mulle soitettiin levy-yhtiöstä, että älkää nyt ottako liikaa paineita siitä Ua Uasta, mutta kieltämättä hyvältä näyttää. Olisihan se ollut hienoa, jos vanha levy olisi tuossa vaiheessa edes käynyt listalla.

Pete: Ua Ua oli se levy, jolla me ekan kerran päästiin siihen, mitä oli yritetty. Mulle kolme ensimmäistä levyä ovat saman asian hakemista, ja sen jälkeen tulleet levyt ovat ihan eri juttua. Niissä me ollaan jo etukäteen tiedetty, miten tulee toimia. Mä muistan, miten me sovitettiin Talo-biisiä ja yritettiin tehdä siitäkin taideversiota. Lopulta uskallettiin vetää se suoraan ja runtaten, niin kuin se parhaiten toimii.

Samuli: Sen kesän ensimmäinen keikka oli Down By The Laiturissa. Ennen keikkaa jengi huusi Harria enemmän kuin meidän keikoilla oli koskaan huudettu mitään. Me oltiin itse asiassa aika paniikissa, kun mentiin lavalle ja nähtiin se väkimäärä. Varsinkin kun lavan edusta oli ollut vielä äsken ihan tyhjä ja me oltiin vittuunnuttu siihen ettei kukaan tule meitä katsomaan. Ei tajuttu, että jengi oli katsomassa jotain toista bändiä.

Kesän suuriin hitteihin kuulunut Harri pani tekstittäjä Putron uudella tavalla kasvotusten yleisönsä kanssa.

Samuli: Provinssirockissa tuli ensimmäinen baarikeskustelu uuden biisin tiimoilta. Siellä tuli joku mies aika soosissa sanomaan, että mun nimi on Harri ja mä oon tehnyt itsestäni pellen. Ajattelin siinä että saatana, tämä vaikuttaa nyt erittäin hyvältä.

Tilanne ei pelkästään näyttänyt erittäin hyvältä, se oli sitä. Ajoitus ei tosin mennyt ihan kohdalleen vieläkään.

Samuli: Ua Uan ensimmäinen listasijoitus oli 19, koska se julkaistiin jotenkin vääränä päivänä. Levyhän pitää julkaista tiettynä päivänä, jotta se kerää ostajia mahdollisimman paljon. Ua Ua taisi tulla niin, että sitä ehdittiin ostaa vain kolmena päivänä ennen kuin sen viikon listasijat laskettiin.

Kari: Seuraavalla viikolla se oli jo seitsemästoista ja yhtäkkiä sitten toinen.

Samuli: Me ajateltiin, että voi kun tuo Dingon kokoelma lakkaisi olemasta.

Pete: Taistele nyt Dingon kokoelmaa vastaan...

Samuli: Ykköseksi ei vielä päästy, mutta kyllä kakkossijakin oli ihan mieletöntä.

Harri on pysynyt yhtenä bändin suosituimmista kappaleista, eikä siitä ole luovuttu keikoilla vieläkään. Pikemminkin päinvastoin.

Kari: Saattaa olla joitakin poikkeuksia, mutta kyllä se melkein joka keikalla on soitettu. Idiootti-levyltä pysyvästi mukaan jäi Todella kaunis. Laskin juuri Teosto-raportteja täyttäessäni, että viimeisimmän keikkarupeaman kolmestakymmenestäkahdesta keikasta Todella kaunis soitettiin kaikilla muilla paitsi yhdellä.

Ua Ua -kiertueella oli mahdollista panna merkille sekin, että joidenkin biisien alussa Pete Parkkonen näprää jotakin rumpujensa takana. Hän käynnistää sekvensserit, jotka säksättävät muutamien biisien taustalla. Niiden käyttö oli kuitenkin alkanut jo hieman aiemmin.

Pete: Idiootilla sekvenssereitä oli kahdessa biisissä, Jättiläisessä ja Todella kauniissa. Ua Ualle niitä tuli enemmän.

Kari: Mä vastustin tietysti niitä aivan raivona. Kyllä mä vastustin toisaalta kosketinsoittimiakin aluksi aivan raivona.

Pete: Sähän vastustat niitä vieläkin.

Kari: Totta. Ne ei kuulu rockmusiikkiin.

Kun levy myi hyvin, keikkasuosio kasvoi entisestään.

Samuli: Ua Ua -rundilla alkoi olla ensimmäisiä loppuunmyytyjä keikkoja. Me myytiin esimerkiksi Tavastia ja Lutakko loppuun. Idiootin Tavastia-keikalla taisi olla 150 vippiä ja 50 myytyä lippua, eli tilanne oli siinä vaiheessa aivan toinen.

Kari: Ua Ualla radikaalein muutos on minusta ehdottomasti Samulin laulu. Siihen oli tullut treenaamisen ja keikkailun myötä varmuutta. Ua Ua on mulle ensimmäinen meidän levy, jota voi siedettävästi kuunnella.

Samuli: Ua Ua on myös sanoitus- ja sävellysmielessä varmempi levy sikäli, että työstövaiheessa ei enää syntynyt niin hirveästi poisheitettävää roskamateriaalia. Se on myös ensimmäinen levy, jonka sanoitukset on kirjoitettu ihan erikseen ja asian kanssa. Olin Alajärvellä kuukauden yhdessä vuokratussa mökissä ja kirjoitin sanoitukset siellä. Vedin ihan normaalia viisipäivästä työviikkoa biisien kanssa.

Ua Ua oli vahva kokonaisuus, jota esiteltiin keikoilla laajasti. Päätösbiisistä 1-2-3 jätettiin tosin kertosäe kokonaan pois, koska laulu toimi siten paremmin. Todella yksinkertaiseen mutta mieleenpainuvaan kitarariffiin perustuva nimibiisi soitettiin useimmilla kiertueen keikoilla, mutta sen jälkeen sitä on kuultu melko harvoin.

Samuli: Se on hyvä aloitusbiisi keikalle, mutta muuhun paikkaan sitä on vaikea panna. Encoren alkuun korkeintaan. Nykyään tuntuisi vähän kornilta aloittaa keikkoja sillä. "Muistatteko, että meillä on tällainenkin levy?"

Kari: Sitä paitsi Helvetisti järkeä -levyllä on kappale Huhtikuussa, joka on minusta kehittyneempi versio Ua Uasta.

Kun Zen Café alkoi vihdoin menestyä, myös levy-yhtiö oli mielissään. Palaute oli yltiömyönteistä.

Samuli: Tuntui, että ne ihmiset, jotka olivat vähän aikaa sitten olleet siellä veitsi kurkulla, olivat nyt sulka hatussa. Sekä levy-yhtiöstä että toimittajilta tuli vähän sellaista viestiä, että no niin, me tiedettiin että tämä on hyvä juttu ja nyt se meni läpi. Sanon tämän siis ihan myönteisessä hengessä.

Kari: Ua Uan myötä alkoi myös kielteinen palaute, mikä oli aika hauskaa. Eihän kukaan viitsi piestä sellaista bändiä, joka ei menesty lainkaan. Nyt alkoi kuulua puhetta siitä, miten paskoja me ollaan. Vittuilusta tiesi olevansa suosittu.

Samuli: Ua Ua sai edelleen lehdissä erittäin hyvät arvostelut, ihan joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Muistan eräänkin arvostelun, jossa ihmeteltiin sitä, miten näin rumat miehet ovat saaneet niin paljon huomiota iltapäivälehdissä. Se oli siis levyarvostelu. Oli vähän sellainen olo, että mitä vittua. Nyökyteltiin keikkabussissa, että nyt menee hyvin kun tulee tällaisia reaktioita.

Vuonna 2000 Zen Café ei julkaissut mitään.

Kari: Me ollaan julkaistu levyt aika tarkkaan puolentoista vuoden välein, ja tuossa kohtaa vain kävi niin, että sille vuodelle ei tullut mitään.

Samuli: Kyllä me oltiin vähän puhuttu, että se olisi välivuosi, ja jossain määrin se olikin. Me tehtiin kyllä keväällä kiertue ja kesällä festivaalikeikkoja. Kevään kiertue ei ollut paras mahdollinen. Ei ollut uutta materiaalia, joten soittaminen oli välillä nihkeää. Ja sitten mulla hajosi polvi. Nivelside repesi.

Pete: Samuli oli jo aikaisemmin loukannut sen polven, ja sitten yhdellä kevätkeikan rundilla se hajosi täysin. Pidettiin lavalla pieni tauko ja mietittiin, mitä tehdä. Vedettiin keikka loppuun, vaikka mä olisin kyllä voinut lopettaa. Ihan Samulin ilmeen perusteella.

Kari: Me ei olla ikinä jätetty keikkaa kesken.

Samuli: Polvi muuten vittuilee vieläkin. Aina kun tulee pakkasia, on hankalampi kävellä. Vanhan miehen meininkiä.